On hyvin outoa katsoa vierestä, kun Iso-Britanniassa konservatiivinen puolue ja työväenpuolue repivät toisiaan kappaleiksi, samalla kun pääministeri Boris Johnson yritti parhaansa mukaan kiihdyttää Britannian eroamista EU:sta. Eropäivämäärä on 31. Lokakuuta. 

 

Saksan liittokansleri Angela Merkel antoi ehkä Johnsonille liikaa turhaa toivoa vihjailleessaan: ‘’Umpisolmu olisi avattavissa, jos Britannia esittää 30 päivän kuluessa toimivan vaihtoehdon Irlannin rajakysymykseen.’’ Johnson olikin kutsunut näitä neuvotteluja ‘’rohkaiseviksi’’. Vastaanotto Pariisissa ei ollut kuitenkaan yhtä avoin, sillä Emmanuel Macron kielsi uuden sopimukset teon viitaten ajan vähyyteen.  

 

Johnson onnistui saamaan aikaan melkoisen pattitilanteen, kun hän sanoi Britannian lähtemään EU:sta joko sopimuksen kanssa tai ilman 31. Lokakuuta mennessä. Aikaa ei ole liian paljon, ja vielä pitäisi tehdä tärkeitä päätöksiä. Tilanteen sekavuudesta kertoo hyvin, kuinka kahden muun EU:n suurmaan (Saksan ja Ranskan) päämiehet ovat aivan eri linjoilla tilanteen suhteen.  

 

Britannia tulee kokemaan kovia, jos se eroaa EU:sta ryminällä. Se ei ole enää se sama siirtomaa-ajan mahtimaa, joka johti maailman taloutta. Nykyään monet maat ovat menneet sen ohi ja mikäli Britannia eroaa EU:sta ilman sopimusta, se tulee huomaamaan sen viimeistän silloin. Macron otti tähän myös kantaa ja totesi kuinka Yhdysvallat eivät pysty korvaamaan sopimuksettoman eron hintaa ja erotessaan Britannia alistuisi Yhdysvaltojen ‘’vasalliksi’’